AanestaMua_web
KokoTeatteri , Helsinki

Äänestä mua!

18.2.- 6.4. Klo 19:00 - 19:00

Kevät 2011. Kaikkien aikojen eduskuntavaalit. Tyhjennetty romanileiri Helsingin Kalasatamassa. Kuvausryhmä on vallannut leirin ja jo kuukausien ajan suuri yleisö on henkeään pidättäen seurannut kaupalliselta televisiokanavalta pudotustaistelua, jossa vaaliehdokas toisensa perään on pudonnut kisasta nöyryytettynä ja itkua tuhertaen. Panokset ovat kovat, sillä voittajasta tulee maailmanhistorian ensimmäinen tositelevisiossa valittu kansanedustaja.

Nyt jäljellä on enää kaksi finalistia (Henry Hanikka ja Minna Puolanto). Kilpailijat kisaavat veren maku suussa niin vaalirahan kerjäämisessä, uimapukukierroksella kuin takinkäännössäkin. Studion puolella lasketaan pisteitä ja seurataan plus- ja miinustiliä juontajan (Noora Ingström) johdolla ja studio-orkesterin (Timo Hirvonen) säestyksellä.

Kuinka pitkälle kilpailijat ovat valmiita menemään voittaakseen nelivuotisen, hyvin palkatun pätkätyöpaikan Arkadianmäellä? Entä kuinka pitkälle tuotantoyhtiö on valmis menemään kilpailijoiden nöyryyttämisessä? Mikäli mitään olemme politiikasta ja tositelevisiosta oppineet, epäilemättä hyvinkin pitkälle…

Rooleissa:

Henry Hanikka
Timo Hirvonen
Noora Ingström
Minna Puolanto
Anna Veijalainen

Ohjaus: Anna Veijalainen
Käsikirjoitus: Hanikka, Puolanto & Veijalainen
Musiikki: Timo Hirvonen
Lavastus ja valosuunnittelu: Max Wikström
Tekniikka: Pekka Saukkonen

Kantaesitys 18.2.2011


”Puolanto ja Hanikka osaavat vetää showta riemukkaasti. Oikeasti naruja kulisseissa vetelee Satu Vasikka (Anna Veijalainen), Tosivalta-ohjelman keksijä, jolta ei nöyryyttämisideoita puutu.”
”Esiintyjien tanssi- ja laulutaitoja olisi voitu hyödyntää enemmän, sillä esimerkiksi takinkääntötanssi etenee hulppeasti… 
…Max Wikström on jälleen tehnyt kokonaisvaltaisen, sinivalkoisia värejä hyödyntävän lavastuksen, joka antaa esitykselle aavemaisen, mutta samalla oivaltavasti tekohauskoja viihdeohjelmia parodioivan tunnelman. 
Virkistävän satiirista tekee se, että lopuksi siinä käännetään katse korruptoituneista poliitikoista yleisön viihteen janoon ja kyseenalaistetaan nykymedian mahdollisuuksia kertoa tärkeistä asioista”
– Maria Säkö, HS 5.3.2011