Putin
KokoTeatteri , Helsinki

Putinin Venäjä

25.3. Klo 19:00

KokoTeatterin ja Teatteri Vanha Jukon näyttelijät kertovat viisi ihmiskohtaloa nyky-Venäjältä.

Venäläinen toimittaja ja lukuisilla ihmisoikeuspalkinnoilla palkittu kirjailija Anna Politkovskaja kirjoitti Putinin Venäjä –kirjan 2004. Kirja ilmestyi englanniksi nimellä Putin´s Russia. KokoTeatterin Anna Veijalainen sai Anna Politkovskajalta henkilökohtaisesti luvan dramatisoida Putinin Venäjä romaanista viiden monologin esityskokonaisuuden, joka edustaa ”totuusteatteria”.

Esityksen ulkoasu on paljas ja riisuttu. Keskiössä ovat olemassa olevat ihmiset ja heidän elämäntarinansa. Monologit luovat tiedotusvälineiden Venäjän rinnalle kuvan toisenlaisesta nyky-Venäjästä.

Politkovskajan teos kertoo kriittisesti venäläisestä yhteiskunnasta erityisesti Beslanin koulukaappauksen jälkeen, venäläisen nykyjohdon aikana sekä sen johtohahmon, presidentti Vladimir Putinin henkilön läpi nähtynä. Teos on inhimillinen kuvaus erilaisissa elämäntilanteissa olevista henkilöistä ja heidän kamppailustaan olosuhteissa, joista Suomessa harvoin, jos koskaan, puhutaan.

Suomessa kirjan ovat julkaisseet Like ja Rauhanpuolustajat. Teoksen suomennos on Nina Saikkosen.

KokoTeatteri on tuottanut esityksen yhdessä Teatteri Vanha Jukon ja Liken kanssa.

 

Kantaesitys 25.3.2006

Työryhmä:

Konsepti ja dramaturgia: Anna Veijalainen

Ohjaus: Anna Veijalainen ja Johanna Hammarberg

Rooleissa: Pinja Flink, Jarkko Mikkola, Pirjo Moilanen, Sami Lanki, Markus Ranta, Anna Veijalainen

Videoprojisointi: Johanna Hammarberg

Valosuunnittelu: Helena Roivainen

Puvustus: työryhmä

Tarpeisto: Paula Rautiainen

Graafinen suunnittelu: Kai Sinervo

Valokuvat: Elli Helenius

Tuotantoassistentti: Mari Alamikkelä

Tuottaja: Isabel González

 

Näyte esityksestä:

Torsti Suonion koostama 9 minuuttinen video

 

Otteita katsojapalautteista:

 

”Nähtiin eilen Putinin Venäjä, upeata että joku haluaa ottaa tai uskaltaa puhua aiheesta… Kiitos paljon.”

 

”Kiitos kun teette lisää esityksiä.”

 

”Haluan näinkin vielä kiittää esityksestä jonka näin viime keväänä: Hyvät Valopilkun edustajat. Ehdotan vuoden kulttuuriteoksi helsinkiläisen KokoTeatterin yhteistyössä lahtelaisen Juko-teatterin valmistamaa esitystä nimeltään ”Putinin Venäjä. Vaietut puheenvuorot”. Näytelmä perustuu Anna Politkovskajan teksteihin. Ensi-ilta oli 25.3.06 Helsingissä. Perusteluna mainitsen seuraavaa: On ilahduttavaa ja optimismia synnyttävää, että Suomessa on tällaisia kantaaottavia teattereita, jotka eivät pelkää tarttua haasteisiin. Nyt Politkovskajan kuoleman jälkeen on helppo surra häntä ja tuomita Putinin toimet sananvapautta vastaan. Teatteri teki sen ilman tällaista julkisuuskohua. He tekivät oman osansa, että Politkovskajan keräämä informaatio tulisi tunnetuksi myös Suomessa.”

 

”Esitys polttelee vieläkin mielessä. Terveisiä sinne kaikille että se oli kyllä harvinaisen sisäistynyttä ja koskettavaa teatteria.”

 

Otteita kritiikeistä:

 

”KokoTeatterin Putinin Venäjä ei teatteritekona vakuuta juuri millään tasolla.”Lauri Meri / Helsingin Sanomat

 

”KokoTeatterin esitys on niin tiheä, että sitä seuratessa unohtaa hengittää. Nieleksiä pitää kyllä paljon… Teatterilla on merkitys.”

 -Kirsikka Moring / Helsingin Sanomat

 

”Kuulija saa kertaheiolla sellaisen syväpesun Venäjän tilaan, etteivät siihen hesarit ja television ajankohtaisohjelmat pysty. Esityksen kertomukset herättävät voimattoman raivon ja ihmetyksen: miten tämä voi olla mahdollista.”Martti K. Mäkelä / Verkkolehti Skenet

 

”Esitys Politkovskajan tekstiin on tiukkaa poliittista teatteria.”Ville Hammarberg / Satakunnan Kansa

 

Esitystietoja:

Ensimmäisen esitysjakson jälkeen esitys vieraili Porissa lainsuojattomat –festivaaleilla syksyllä 2006. Tähän version tuli mukaan näyttelijä Sami Lanki joka esiintyi teoksessa sanattomana tarkkailijana. Pian tämän jälkeen tiedotusvälineet kertoivat Anna Politkovskajan traagisesra murhasta. KokoTeatterissa järjestettiin loppuvuodesta 2006 sarja Putinin Venäjän lisäesityksiä ja näiden esitysten yhteyteen keskustelutilaisuuksia.

 

Keskustelutilaisuudet:

 

7.4.2006 oli esityksen jälkeen keskustelutilaisuus, järjestäjänä Suomen Rauhanpuolustajat.

29.10.2006 oli esityksen jälkeen keskustelutilaisuus, jonka alussa näytettiin venäläisohjaaja Andrei Nekrasovin lyhyt filmikooste (noin 8min) Anna Poltkovskajasta. Andrei Nekrasov on venäläinen elokuvaohjaaja ja näytelmäkirjailija, joka teki Politkovskajan kanssa yhteistyötä (www.dreamscanner.com). Keskustelun alustajina Jukka Mallinen Suomen PENistä, toimittaja Kirsikka Moring sekä kansanedustaja Heidi Hautala.

3.12.2006 esityksen jälkeen Nekrasovin elokuva ja keskustelutilaisuus ihmisoikeuksista. Keskustelemassa Elisabeth Nordgren Suomen PENista, toimittaja Kirsikka Moring sekä Politkovskajan Suomen kustantaja Iida Simes LIKEstä. Keskustelun vetäjänä toimii kansanedustaja Heidi Hautala.

4.12.2006 esityksen jälkeen Nekrasovin elokuva ja keskustelutilaisuus esityksestä sekä poliittisesta teatterista. Alustajina ohjaaja Pauliina Hulkko, kuvataiteilija Teemu Mäki ja teatterinjohtaja Anna Veijalainen.

5.12.2006 esityksen jälkeen Nekrasovin elokuva ja keskustelutilaisuus. Keskustelemassa elokuvaohjaaja Pirjo Honkasalo, toimittaja-ohjaaja Imbi Paju sekä Anu Harju Suomen Rauhanpuolustajista. Keskustelun vetäjänä Iida Simes.

 

Tekijöistä:

 

Johanna Hammarberg (s. 1973) on Venäjällä asunut ja opiskellut teatteriohjaaja sekä mediataiteilija. Hammarberg on toiminut useita vuosia kansainvälisen teatterifestivaali Baltic Circlen erilaisissa tehtävissä, viimeksi toiminnanjohtajana vuosina 2007-2008.

 

Pinja Flink (s. 1975) on valmistuttuaan Tampereen Yliopiston näyttelijäntyön laitokselta 1999 näytellyt mm. Seinäjoen ja Kuopion kaupunginteattereissa. KokoTeatterissa Flink on aikaisemmin näytellyt vuonna 2005 teoksissa Kadonnutta pesäpalloa etsimässä ja Naapuri.

 

Pirjo Moilanen (s. 1963) on tullut suomalaisille tutuksi monivuotisen televisiosarja Kotikadun näyttelijänä. Pirjo Moilanen on työskennellyt KokoTeatterissa vuosina 2005-2006, näyttelijänä hän on esiintynyt KokoTeatterin aikaisemmista teoksista esityksissä Kadonnutta Pesäpalloa etsimässä ja Naapuri.

 

Otteita esityksestä:

 

IRINA: Kun olimme siellä vankeina, hän sanoi minulle yöllä, pari tuntia ennen kaasua: ”Äiti, minä en varmaan selviä tästä. Minä en kestä enää kauan. Äiti, jos jotain tapahtuu, millaista se on?” Sanoin hänelle: ”Älä pelkää. Me olemme aina olleet yhdessä täällä, me olemme yhdessä sielläkin.”

 

ELZA: ”Oikeusjuttumme laahasi eteenpäin kolme vuotta. Minä en voi olla ihmettelemättä Venäjän naisten reaktioita. Meitä on yli puolet asukkaista, joten voisi kuvitella että venäläinen enemmistö siis halveksii ja inhoaa raiskaajaa? Ilmeisesti ei. Kymmenillä miljoonilla venäläisillä on kasvavia tyttäriä, jo pelkästään sen vuoksi heidän pitäisi ymmärtää perheeni surua ja samaistua siihen. Edelleen, ilmeisesti ei.”

 

RINAT: ”Olen ollut molemmissa Tšetšenian sodissa. Mitalini täyttävät takinrinnukseni lisäksi koko etumuksen. Kuolemaa en pelkää, ja tämä ei ole itsekehua. Olen oppinut elämään kuoleman kanssa. Kiinnijäämistä pelkään tietysti, sillä tiedän että minua kidutettaisiin ja olen nähnyt kuinka se tapahtuu. Eniten minua pelottaa rauha. Siviilielämä. Se on jotain mistä en tiedä mitään.”

 

TANJA: ”Minä puhun kovalla äänellä. Olen avoin ja itsevarma. Ennen en ollut. Minä en nauranut koskaan. Toisin on nyt. Kyllä, kasvoni pysyvät sileinä ja sehän tarkoittaa vain yhtä asiaa. Rahalla saa. Ja minä saan paljon.”

 

PAVEL: ”Rahaa on pelissä enemmän kuin kukaan teistä osaa kuvitella. Ja kun voitot lasketaan miljoonissa, ihmishenki tai kunnia ei merkitse mitään.”

 

Ohjaajien terveiset:

 

Jokaisella suomalaisella on uskoaksemme verenperintönä taipumus välittää Venäjästä. Oli suhde henkilökohtaisella tasolla minkälainen hyvänsä, se on meissä. Jotakin siitä me kannamme, jotkut vanhempiensa kautta, toiset isovanhempiensa. Puhumattakaan siitä kaikesta mitä kannamme kansakuntana.

Me emme väitä tämän esityksen myötä ymmärtävämme Venäjää maana täydellisesti. Me emme myöskään osaa kuvitella koko laajuudessaan sitä kaikkea, mitä maa pitää sisällään. Tämä esitys on vilpitön pyrkimys katsoa Venäjää eri tavalla. Se on erilainen Venäjä kuin se, josta olemme sanomalehdistä tottuneet lukemaan. Esitys on saanut innoituksensa ensisijaisesti Anna Politkovskajan kirjasta Putinin Venäjä ja niitten ihmisten elämäntarinoista, joita hän on kirjaansa haastatellut. Esitys on halu antaa ääni näille viidelle ihmiselle, jotka tälläkin hetkellä elävät ja asuvat naapurissamme.

Tämän esityksen muoto on syntynyt halusta tehdä poliittista teatteria. Olemme halunneet tehdä yhteiskunnallista keskustelua ja ajattelua herättävän dokumentaarisen esityksen. Esitys hiipiköön niin lähelle autenttisuutta, kuin se teatterissa suinkin on mahdollista.

Anna Politkovskaja sanoo kirjansa esipuheessa kirjoittavansa “Vladimir Putinista, mutta ei siitä Putinista jona Länsi hänet näkee”. Politkovskaja tunnustaa puolueellisuutensa sanomalla: “Olen vain ihminen ihmisten joukossa, kasvot väkijoukossa Moskovassa, Tšetšeniassa, Pietarissa tai muualla. Nämä ovat pikaisesti muistiinmerkittyjä tunneperäisiä reaktioita elämän laidalta, jossa Venäjällä nykyään eletään. On liian aikaista ottaa etäisyyttä, jota kiihkottoman analyysin ottaminen vaatii. Elän tässä ajassa ja teen muistiinpanoni siitä, mitä näen.”

Se mitä me löysimme Putinin Venäjästä, on kirjailijan syvä ymmärrys yksilön tragediaa kohtaan.

– Anna Veijalainen ja Johanna Hammarberg