On ihmeellistä, kuinka odotukset voivat muuttua, vaikka tulee esitykseen odotuksetta. Teos yllätti, positiivisesti. Odotin nopeatempoista räiskettä, enkä edes tiedä miksi, sillä olin lukenut vain synopsiksen. Kuitenkin minua kohtasi kehon ääriviivoja tarjoileva, kyselevä, elämänmakuinen ja samaan aikaan hieman utopistinen teos.
Olin tullut katsomaan teatteria teekuppi kädessäni, huonosti nukuttujen yöunien vaikutus tuntui koko kehossa. Esitystä katsoessani huomasin kuitenkin lämpimän kupin jäähtyvän kädessäni: huomasin nauravani ja pidättäväni hengitystä, keskittyväni hetkeen, ihmiskehon ääriviivoihin, katseeseen tai koko lavan vangitsevaan läsnäoloon.
Wilma-Emilian Kuosan kehollinen hallinta ja sanojen, runojen tulkinta muodosti kauniin, yhteenpunotun kokonaisuuden. Monologin runomuotoisuus ei ollut väkinäistä tai vaikeasti seurattavaa, se istui Kuosan suuhun kuin valettu. Myöhemmin saimme yhdessä muiden KokoAgenttien kanssa kunnian keskustella Kuosan kanssa ja hän kertoikin kirjoittavansa lähes kaiken tekstinsä runomuotoon, päiväkirjoista alkaen. Runouden monimuotoisuus ja monet eri käyttötavat löysivät taas uuden muotonsa omassa maailmassani: tanssi ja runous, näiden kahden taidemuodon yhteistyötä kaipaa vain lisää!
- KokoAgentti Elisa
Comments