KANA

Näytelmän nimihenkilö Kana on teatterin uusi näyttelijätär, Neuvosto-Eestistä saapuva Nonna Dubovitskaja (Eva Klemets). Puolen vuoden teatterissa olonsa aikana Nonna on onnistunut hurmaamaan ja viettelemään sekä teatterin taiteellisen johtajan Fjodor Iljits Galaktionovin (Jukka Manninen) että administraattori Vasili Vsevodolovits Kostrovin (Sesa Lehto). Kiertueelta palaava Vasilin vaimo, teatterin primadonna Alla Ivanovna Kostrova (Anna Veijalainen) lähtee pelastamaan perhettään ja häätämään Nonnaa kaupungista ystävänsä Diana Raskolnikovan (Pinja Flink), taiteellisen johtajan entisen vaimon avustuksella.

Alla aloittaa taistelunsa aamuviideltä tehtaan asuntolassa, Nonnan huoneessa. Aamun tuntien kuluessa taistelu käydään kaikilla mahdollisilla aseilla: raivolla, epätoivolla ja rakkaudella. Henkilöistä kumpuaa esiin kateutta, häpeää ja arjen likaamaa tympääntyneisyyttä, unohtamatta suurta intohimoa ja syvää rakkautta teatteritaidetta kohtaan. Kirsikkapuiston ja Vanja-enon kuolemattomat repliikit heräävät eloon oikeassa elämässä. ”Minkäs teet, pakko elää!”


Kritiikeistä:

“Kaikki sanottu ja näytetty sisältää viitteitä Kokon aiempiin esityksiin niin julkein tavoin, että Koko määrittelee uudestaan itseironian riman suomalaisessa teatterissa.” -Matti Linnavuori / Satakunnan kansa

“Se minkä Tshehovin näytelmien henkilöt kätkevät ja päästävät esiin vain vaivihkaa ja vahingossa, Koljadan henkilöt mekastavat julki. Tätä ominaisuutta Viktor Drevitskin ohjaus korostaa äärimmilleen.” -Outi Lahtinen / Helsingin Sanomat

“…om man inte vill se på hela det kärleksprassel som utvecklas på scenen som något ironiskt i relation till den samtid pjäsen relaterar till inklusive Tjechov-citaten så blir slutresultatet i alla fall en ytterst fjunlätt komedi…” -Elisabeth Nordgren / Hufvudstadsbladet

“Hienoa, että KokoTeatteri jatkaa uuden, etenkin itäeurooppalaisen draaman juurruttamista Suomeen. Kana on varsin hauska ja itseironinen teatterileikki, esitys esityksen sisällä… Drevitski on ohjannut Kanan letkeäksi, nopeatempoiseksi esitykseksi, jossa ei ole väliaikaa. KokoTeatterin parhaimmisto tekee hyvää näyttelijäntyötä.” -Martti Mäkelä / Verkkolehti Skenet


Taustaa:

Kanan käsikirjoitus on vuodelta 1989 ja se sai kantaesityksensä 1991 Rostovin Akateemisessa teatterissa. Elokuussa 2007 näytelmä esitettiin Nikolai Koljadan omana ohjauksena Jekaterinburgin Koljada Teatterissa.


Tekijöistä:

Nikolai Koljada (s. 1957) on venäläisen nykynäytelmäkirjallisuuden kiistaton isä. Koljadan tuotantoon mahtuu yli 90 teosta ja hänen työnsä on suuresti vaikuttanut venäläisen nykydraaman kasvuun ja sen kehitykseen. Kana (Kuritsa), Koljadan näytelmä vuodelta 1989, on taitava tsehovilaiseen henkeen rakennettu nykydraama. Nikolai Koljada vieraili Suomessa ensimmäisen kerran saapuessaan KokoTeatterin Kana -näytelmän ensi-iltaan keväällä 2008.

Viktor Drevitski (s. 1955) on venäläinen teatteriohjaaja ja näyttelijä joka on asunut Suomessa vuodesta 1985. Drevitski on asunut, opiskellut ja työskennellyt niin Moskovassa kuin New Yorkissakin. Suomessa hänen ohjauksiaan on nähty KokoTeatterin lisäksi mm. Helsingin kaupunginteatterissa. Drevitski toimii myös näytelmien kääntäjänä, viimeisimpinä Sofi Oksasen näytelmän Puhdistus kääntäminen venäjäksi.

Eva Klemets (s. 1977) on virolainen näyttelijä jonka kotiteatteri on Vanemuine teatris Tartossa. Klemets on työskennellyt valmistumisensa jälkeen 2004-2006 Tallinnassa Linna –teatterin ohjaajana. Kana näytelmä on Eva Klemetsin ensimmäinen roolityö Suomessa.


Ohjaajan sanat

Teatteri alkaa naulakoilta, sanoi suuri Stanislavski. Tällä hän tarkoitti tietysti teatterin ilmapiiriä, atmosfääriä. KokoTeatteriin tulet kuin omaan kotiisi, riisut takkisi, laitat sen muiden joukkoon. Et tarvitse nimilappua, niin kuin et tarvitse vieraanvaraisessa kodissakaan, vaan tunnelma on heti lämmin ja ystävällinen. Tapahtuu sama kuin lapsena tullessasi kotiin ja huomatessasi naulakossa paljon vaatteita: ymmärrät että kotiin on tullut vieraita, olohuoneessa on juhlat ja sinä riennät mukaan. Eikä haittaa, vaikka pöydällä on yksinkertaista ruokaa – se on maukasta, koska se on tehty rakkaudella rakkaille ihmisille, joita on odotettu.

Kana-näytelmän toinen nimi on Rakkauden harjoitus. Tavallisessa elämässä sanonta “rakkauden harjoitus”, toisin sanoen valmistautuminen rakkauteen, kuulostaa ehkä epätavalliselta. Sitä vastoin teatterissa tämä on perusaihe meidän jokapäiväisessä taiteellisessa työssämme. Nikolai Koljadan Kana –näytelmässä ei tunnusteta nuoren Romeon ja Julian välistä rakkautta vaan kahden vuosia yhdessä eläneen keski-ikäisen näyttelijäpariskunnan rakkautta, joista toinen pariskunta on jo kauan sitten eronnut. Intohimon hehkussa ja aitoudessa rakkauden tunnustaminen ei jää Shakespearen varjoon; se tulee niiden henkilöiden suusta, jotka esittävät rakkautta illasta toiseen mutta todellisessa elämässä tunnustavat sen ehkä vain kerran sille läheiselle ihmiselle, jonka kanssa ovat eläneet vuosia.

Tämä teatterin ja todellisen elämän sekoitus herätti myös KokoTeatterin taiteellisen johtajan Anna Veijalaisen kiinnostuksen, kun ehdotin hänelle Koljadan näytelmää. Haaveet, pyrkimykset, tavoitteet ja ongelmat ovat samat taiteilijoilla kaikkialla maailmassa. Ei ole sattumaa, että pienestä uralilaisesta maaseututeatterista kertova 20 vuotta vanha venäläinen näytelmä vaikuttaa Helsingissä vuonna 2008 ajankohtaiselta ja nykyaikaiselta. Näytelmä löysi täällä Suomessa oman kollektiivinsa – KokoTeatterin, jonka kanssa ohjaajalla on ollut ilo työskennellä.

KokoTeatteri on avoin uusille kokeiluille, taiteelliselle etsimiselle, uudistumiselle. Se on täynnä energiaa ja antautumista, rehellisyyttä ja haluttomuutta kompromisseihin – teatterin vuoksi. Samalla tavalla kuin Kana -näytelmän sankarit.

-Viktor Drevitski, ohjaaja