En ole teknikko, mutta voin vilkaista!

Blogi nro: 1 / 2026

Vapaalla kentällä toimivan teatterin johtajana saa olla monena. On taiteen vapaus ja mahdollisuus valita leikkikaverinsa. Kyllä, minä päätän ohjelmistosta ja siitä, ketkä sen tekevät. Samalla kannan vastuun siitä, että pärjäämme ja jokainen saa palkkansa kuun lopussa. Leikkausintoisten päättäjien saksiessa taiteen resursseja teatterimme on pysynyt nenä pinnan yläpuolella, olemassa. Mutta aina tuolla pärjäämisellä on hinta. Kun ketään ei ole varaa palkata johonkin yllättävään, teen itse. Jos joku sairastuu ja on pois, paikkaan. Meillä teatterin muilla työntekijöillä ei juurikaan ole ylitöitä, ja olen oikein iloinen siitä. Omani tiedän, ja aina uuden kuukauden alkaessa päätän, että saan niistä sulatettua vapaita vaikka kuinka paljon. Yleensä olen ollut jo töissä aamukahdeksasta tai yhdeksästä, mutta jaksan jatkaa puoleen yöhön, koska on sellainen tilanne, että muita vaihtoehtoja ei ole. Aika usein mietin, että ensi viikolla tai ensi kuussa on helpompaa, mutta koskaan ei ole. Tietyllä tavalla olen kuin yrittäjä, jonka on itse tehtävä mahdollisimman paljon pitääkseen kulut aisoissa, mutta mitään en tietenkään omista, sillä taustayhteisömme on yhdistys.

Näin tammikuun ollessa jo takanapäin ja helmikuun alkaessa emme vielä tiedä yleisavustusten tasoa kuluvalle vuodelle. Mitä tehdä, jos yleisavustuksia leikataan? Mikä teos jää toteutumatta, tuleeko lomautuksia, pitääkö irtisanoa? Yleensä, jos vuoden vaihtuessa rahat loppuvat, lainaan omalta luottokortilta. Yöllä heräämisiä ei kannata laskea eikä vatsahaavan hiljaista aariaa kuunnella. Hengitysharjoituksia sitä vastoin kannattaa tehdä, suosia lehmähermojen venyttelyä ja pari kertaa viikossa vesijuoksua tai ihan vain saunaa.

Millaisissa rooleissa teatterinjohtajana olen siis saanut viimeisen kuukauden aikana olla? Johtajan hommiksi lasken päivittäisen työbudjetin kanssa seurusteleminen, kirjanpidon esivalmistelevan työn, palkanlaskennan ja tilinpäätöksen valmistelun. Vuosikertomus pitäisi kyllä piakkoin saada jonakin yön pimeänä tuntina tehtyä. Johtajalle tällä kentällä kuuluvat tilastojen koostaminen, avustushakemukset sekä erilaisiin tuleviin tuotantoihin liittyvät aikataulutukset, yhteydenpidot sekä työsopimusten laatimiset. Viikkopalaverien vedot, tuntiseurannat, kokousvalmistelut ja edunvalvontayhteisön erilaiset kokoukset ja tapaamiset pääsevät samaan koriin. Teatterinjohtajana vastaan myös mahdollisten uusien toimitilojen etsinnästä ja niihin liittyvästä yhteydenpidosta. Tammikuussa meidän teatteritilan tulevaisuuden epävarmuus oli taas kerran otsikoissa, joten aiheeseen liittyvää postia ja ehdotuksia on tullut enemmän kuin hetkeen. Muutamaa mahdollista uutta paikkaa olen päässyt viime viikkoina katsomaankin ja tehnyt asiaan liittyvää skenaariointia. Ja sitten on tietysti erilaisia kyselyitä, selvityksiä, haastatteluja ja raportointia. Lisäksi jossakin välissä ehtii aina ideoida uutta.

Tammikuussa olen tietysti ollut samaan aikaan esityksen ohjaaja. Valmistelemme teatterin kevään pääteosta, Heini Junkkaalan Homoäiti -näytelmää. Olen siis treenannut esitystä kohti ensi-iltaa, rakentanut teoksen maailmaa yhdessä näyttelijän ja muusikko-säveltäjän kanssa, istunut valosuunnittelijan kanssa palaverissa ja saanut kurkistuksen teoksen pukuihin seuraamalla ohijuostessa pukusuunnittelija-ompelijan työtä. Sirkustaiteilijan olen aikatauluttanut treeniohjelmaamme, kun olen keksinyt hilata näyttelijän alkukohtauksessa kattoon. Treenien ja muun työpäivän jälkeen olen saattanut kaahata autolla juuri ennen sulkemisaikaa hakemaan uusia ripustusvälineitä tai väkipyöriä kiipeilytarvikekaupasta. Vapaapäivän olen viettänyt itsepalvelupesulassa pesemässä toisen esityksen vaatteina käytettäviä peitoista rakennettuja asuja, jotka eivät kotikoneeseen mahdu. Vapaapäivät ovat parhaita salatyöpäiviä, silloin on aikaa odottaa pesukoneiden ja kuivurien synkronoitua valmistumista ja kuskailla jätesäkillisiä pestyjä materiaaleja ympäri autohallia.

Sitten olen ollut teknikko. Olen ajanut tammikuussa jo kahden eri esityksen valoja ja ääntä. Esitysten koko tekniikka on luotu ja rakennettu oikeiden suunnittelijoiden ja teknikoiden toimesta, ja minä tällaisena valeteknikkona olen hoitanut ajot. Meillä ei ollut viime vuonna talossa vakiteknikkoa sitten syyskuun, ja olen ajanut omia esityksiä syyskaudella jo lähemmäs 40. Tammikuussa tällaisia on ollut puolenkymmentä. Esitysten kuskina olen hyvä: usein tunnen teokset niin läpikotaisin, että saan ajoitukset kohdilleen juuri niin kuin ohjaaja-minä haluaa, eikä keskittymiskyvyssäni ole mitään kysyttävää. Mutta mitä sitten, kun eteen tulee jokin ongelma? Se onkin toinen juttu. En ole teknikko, mutta voin vilkaista. Villisti pyörivä liikkuva valonheitin rauhoittuu sammuttamalla kaiken ja käynnistämällä uudelleen, ei ongelmaa. Mutta tässä kuussa yhden esityksen kohdalla oli pakko hälyttää apua, kun yksi valonheitin osallistui väkisin joka ikiseen valotilanteeseen eikä suostunut poistumaan niistä, joihin se ei kuulunut. Niinpä oikean ammattilaisen juostua vartin verran edestakaisin juuri ennen esityksen alkamista, minun keskittyessä rauhallisesti vakuuttelemaan esiintyjille, että tämä tässä kyllä selkenee, ammatti-ihminen äkkäsi, että himmentimissä onkin sellainen nappi, jota varmaan olin itse vahingossa painanut, joka pitää kyseisen lampun päällä aina ja ikuisesti. Nappia uudelleen painamalla ongelma poistui. Aina sitä oppii uutta.

Olen myös ollut useamman kerran tässäkin kuussa baarimyyjä, lippujen tarkastaja, keittiöhenkilökuntaa ja siivooja. Odotan kovasti kevään mukanaan tuomaa kuivempaa keliä, jolloin jokapäiväinen lattianpesu moneen kertaan olisi vähemmän työlästä. Viime viikonloppuna vanha opiskelukaverini tuli katsomaan esitystä meillä vieraileville festivaaleille, ja kun piippailin täyden salillisen verran katsojien pääsylippuja, hän kysyi hyväntahtoisesti, onko minut laitettu lipuntarkastajaksi, tarkoittaen varmaankin hupaisaa roolinvaihtoa johtajasta aulatyöntekijäksi. Taisin ohittaa kysymyksen nauramalla, että monena tässä saa olla. Mutta totisesti: tervetuloa teatterin vapaalle kentälle. Täällä saa tehdä ihan kaikkea, koko ajan ja enemmän kuin yksikään oikea lääkäri ikinä suosittelee.

Terveisin,

Anna