Hei me muutetaan!

Viime aikoina olen miettinyt aika tuhottoman paljon muuttamista. KokoTeatteri on siirtymässä alkusyksyn aikana Hämeentieltä Kapteeninkadulle ja kalenteri täyttyy erilaisista remonttipalavereista ja hoidettavista asioista muuttamiseen liittyen. Moneen asiaan on oltava pikaisesti mielipide, oli sitten kyse pistorasioiden paikoista tai akustoinnista. Ilman monia eri alojen ammattilaisia ei tästäkään tulisi mitään.

Kaikki rahat on varattu muuttamiseen. Siksi meillä ei työskentele enää minun lisäkseni vakituisesti yhtään työntekijää. Olen ottanut omalle työpöydälleni kahden nyt jo lähteneen työntekijän työtehtävät. Ihan virkistävä kokemus. Tästä lähtien osaan arvioida todella tarkasti kuinka kauan minkäkin asian tekemiseen menee. Vannon jälleen etten enää koskaan anna uusille työntekijöillle omilla nimillä sähköpostiosoitteita ja vaadin joka ikisen tunnuksen salasanoineen talteen. Mielellään sitä luottaa että kaikki hoitavat omaan tonttiinsa kuuluvat asiat, mutta yllätyksiä löytyy kuitenkin aina.

Nyt minulla on toimistossa pari harjoittelijaa, jotka tykittävät menemään varsin mallikkaalla tahdilla esityksiä menokoneisiin ja muuta jokapäiväistä, mitä tarve vaatii. Samalla saan varattua omaa työaikaani rahoitushakemuksille. Nimittäin muuttaminen ei ole halpaa lystiä ollenkaan.

Kapteeninkadulla meitä odottaa täysin tyhjä tila. On siis ensin saatava valoja ja ääntä varteen saliin ripustusjärjestelmä. Tila on korkea, yli kuusimetrinen, joten turvallisin vaihtoehto on moottoreilla laskettava kehikko, johon voi lattiatasossa ripustaa valoheittimet ja käydä sitten piippaamassa moottorit nostamaan koko katon ylös. Ja johonkin ne katsojat pitää laittaa. Suunnittelemme nousukatsomoa 150 hengelle. Jazzkonserteissa näyttämöalueen voi täyttää osin pöydillä, joten ainakin 200 henkilöä saadaan sellaiseen katsomoratkaisuun mahtumaan. Sitten täytyy saada uusia verhotuksia sillä tilan korkeus muuttuu, tanssimattoa jo aikansa eläneen ja jo aikanaan käytettynä ostetun tilalle, tanssijoiden jaloille sopivat joustolattiat, ärhäkkä savukone, uusi valopöytä, sillä vanha on ollut kovassa käytössä jo 10 vuotta. Ja sähköasentajalle pitää maksaa, muista rakentajista puhumattakaan.

Osa kollegoista on ihmetellyt, kuinka niin pieni katsmo! Vapaan kentän toimijana meillä ei mitenkään ole samanlaisiin henkilökunnan laajuuteen mahdollisuuksia kuin VOS-toimijoilla, joten en usko että meillä on myöskään tarvetta 300-paikkaiseen katsomoon. Salin takaosaan on myös rakenteilla inva wc, pari pienempää lisävessaa, invasisäänkäynti, baari ja baarin varasto/keittiö sekä alakertaan puhkaistavat kierreportaat.

Sydäntä lämmittävät monenlaiset kollegiaaliset avuntarjoukset. Kannatusyhdistyksestä löytyy huikeaa osaamista ja ympäriltä konsultoivia ihmisiä. Loistava arkkitehti on taivaan lahja!

Tuttu muuttofirma otti yhteyttä. Haluavat hoitaa koko meidän muuttohärdellin, on sitten kyse sorttiasemalle viemisestä tai varsinaisista muuttokuormista. Flyygelit kuljetetaan tietysti vain alan firmojen toimesta. Mikä helpotus. Edellinen muutto, Unioninkadulta Hämeentielle, vedettiin meidän autolla ja naapurin isolla peräkärryllä. Tarkemmin kun ajattelee, tästähän tulee vielä suorastaan luksusta!

Anna Veijalainen, teatterinjohtaja ja pian himomuuttaja