Jazz koetaan joskus vaikeaksi, hähmäiseksi ja mystiseksi genreksi, jota kuuntelee vain musikaalinen elitisti. Että pitäisi olla ymmärrystä musiikista, jotta siitä osaa nauttia. Tämähän ei pidä paikkaansa, ei sitten pätkääkään. Jazz on leikki. Matka tuntemattomiin mielenmaisemiin, uusiin tunteisiin ja kehon sopukoihin.
Mielessäni liikkui monia eri kuvia konserttia kuunnellessani. Näin kaksi hahmoa, joista toisella oli valkoinen mekko. He tanssivat mustassa tilassa keltaisten valojen saattelemana. Näin pienten ötököiden hyppivän punaisten sienten päällä. Aistin, kuinka kehon ja mielen äärirajoja koeteltiin pitkillä sooloilla, jatkuvalla äänellä. Vesi värähteli soluissani muodostaen perhosia vatsani pohjaan.
Tältä jazzin pitäisi tuntua! Rentoudelta, rakkaudelta, rauhalta - musiikilta, joka saa hymyilemään ja unohtamaan ympäröivän maailman.
Mathias Sandberg, Mikko Helevä & Teppo Mäkynen, kiitos hetkistä, jotka resonoivat useita päiviä keikan jälkeenkin!
