Tuttua huttua

Koko kansan puskaradio, ennakko 4.5.2026

”Nyt on vähän erilaista tarjolla KokoTeatterin kattauksessa”, tällaisin ajatuksin istahdin ennakkoa katsomaan. Mielessäni vilahteli kuulokuvia ohjelmasta, jossa kansan syvät rivit urheasti nostavat esiin tämän maailman onnellisimman kansan arjen harmeja ja ilmanpilaajia. Itse olen ollut kuulemastani lähinnä vaivaantunut, mikä lie myötähäpeä tai sisäänpäin kääntynyt kotikasvatus on kehottanut laittamaan radion kiinni.

Noilla alkuasetuksilla sain kurkistaa pariskunnan Heikki ja Kaija olohuoneeseen. Tuttua huttua (nimim. pitkä parisuhde) keskustelujen aiheista ja pienestä nokittelusta. Yhteistä onnea kaventavia asioita oli turvallista koittaa löytää ulkopuolelta, niistä toisista, jotka elämällään tai elämöinnillään tuntuivat ihan tahallaan aiheuttavan häiriötä ja mielipahaa.

Joku myötähäpeä minuun iski, ehkä tunnistin jotain itsessäni asustavaa ”kyttääjää”, jonka on joskus vaikeaa rakastaa kaikkia lähimmäisiään. Teatteriin tullessani lähijunassa yksi daami kailotti yksityisasioitaan kuuluvasti puhelimeen ja vielä kävelymatkalla kasvitieteellisen puutarhan läpi nuori nainen huusi sylissään olevaan puhelimeen ”mulla ei oo aikaa eikä voimavaroja sellaseen”! Voi tätä maailmaa ja meteliä.

No sitten paikalle vyöryi Mähönen, mies minun makuuni, semmonen tasasenvittumainen. Sanoo kaartelematta suoraan, uskaltaa syyttää, koska asioihin on saatava tolkku ja selvyys.

Ja sitten se kaupungin virkamies tai vastaava työnjohtaja, hahmo, jonka tunnistin välittömästi oltuani (liian) pitkään töissä Rakennusvirastossa ja sittemmin Staralla. Valituksiin ja elämäänsäkin kyllästynyt kaveri, joka kyllä tekisi työnsä, jos ei kukaan häntä häiritsisi.

Väliajan jälkeen tarina alkoi syvetä, aloin nähdä laajemmin ne ihmiset, jotka huoliaan ja harmejaan maailmalle purkivat. Joku lämmin myötätunto minussa virisi. Näkyville piirtyi arjen paineet, empatiaa ja ymmärtämistä vaativat työt, elämää varjostava yksinäisyys. Tarve tulla nähdyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi. 

Jokainen ihminen on oppitunti, sellaista elämänkoulua minulle tässä tarjoiltiin. Tässä erillisyyden ja viholliskuvien maailmassa on toivottavasti tarjolla paluu yhteiseen hyvään.

Esitys onnistui yllättämään minut näillä jälkiväristyksillä jotenkin salaviisaasti. Toivotan tulevalle kiertueelle huikeaa matkaa kaikenlaisen kansan riveihin! 

KokoAgentti Peter