Minua pelotti, tai ainakin jännitti tapaamisemme. Mihin sinä viet minut, joudunko syväojaan, ja vaikeiden tunteiden häkkiin. Kohtaanko sinussa loputtomalta kuulostavan oopperaan, joka ei lakkaa soimasta päässäni. Pääsenkö takaisin, irti omaan vapauteeni, saavutettuihin etuihin, kotiini, löytynojaan.
Usein minua harmittaa jälkikäteen, aivan turhaan taas huolestuin tulevista, kun kuvittelin ja valmistelin tapaamisia, tapahtumisia. Tällä kertaa en katunut ensimmäistäkään. Sinua näyttämölle odottaessani jo varmistuin, on tulossa jotain merkityksellistä. Oma tunnevalmentautumiseni oli avannut tietoisuuteeni, sekä levollisuuteni.
Rakastuin sinuun ensisilmäyksellä. - Hyvä Wilma-Emilia, sinulle on suotu suuret elämänlahjat. Olet maaäiti. Kehosi, liikkeesi, äänesi, ajatuksesi, sinä! Sinussa on hoitavaa resonanssia.
Puheesi rintakehästä, elämän keskuksesta, sen alkuvoimaista on todellinen. Muistan miten Ella-äitini 92v vastasi minulle jo vuosikymmeniä sitten esittämääni kysymykseen, miten selvisit oman äitisi, isoäitini Selman varhaisesta kuolemasta: katsoin miten toiset lapset painautuivat omien äitiensä rintakehää vasten, ja kuvittelin olevani siinä.
Uskon ja toivon, joku meistä KokoAgenteista käsittelee rakkauden väliin tullutta kalteria, sitä todellisuutta, ja haluan olla siinä mukana. Tässä yhteydessä pystyn vain toteamaan, tiedän ja tunnen ihmisiä jotka ovat joko joutuneet kaltereiden taakse tai päässeet jo vapaiksi kaltereista. Olen kokenut, hänen kanssaan elimme lapsuuttamme, tai että hän on ollut siellä, ja on kaltaiseni.
Kiitos rakkaudestasi ja työstäsi meidän kanssa ❤️ - KokoAgentti Gitta
