Tällä hetkellä on hiljaista. Ohjelma ei ole vielä alkanut. Jakkupuvun tuntu on kuitenkin vahvasti läsnä. Vaikka muistoja onkin, yhteys ei vaivatta avaudu kuljettavaksi taaksepäin. Kokemukseni on, etten voi liittää jakkupukua myöskään tulevaisuuteeni. Tässä olen eräänlaisessa saapumisen ja lähtemisen olotilassa, jossa odotan jotakin näyttämöllä ja itsessäni tapahtuvaa. Selkeältä tuntuu muistitapahtuma, jossa äiti, nykyään 91v arvioi suhdettaan jakkupukuun. Ensimmäisen odotus oli tärkeää ja mieleenpainuvaa, asuun liittyi paljon toiveita, jotka sittemmin katosivat, merkitykset vähenivät. Minulla oli ollut jo nuoren naisen jakkupukuja, mutta varsinaisen oikean, halutun, toivotun, jotain hienoa jäi saamatta 50 markan puuttumisen tähden. Puoliso oli sanonut budjetin jonka raameissa ostos tulisi tehdä -kyllähän tuolla rahalla yksi jakkupuku lähtee? Ei ollut tuohon aikaan minulla myöskään tietoa kännykästä, perheen, eli 1v lapsen ja miehen tarkasta odotuspaikasta autossa jossakin kadun varrella 40˚C pakkasessa. Jakkupuvusta, tarkemmin sen puutteesta, muodostui loukatulle egolleni vallan käytön väline, sisäinen valtikka, jolla sivaltelin puolisoni vastustuksia, mielipiteitä, tekemisiä ja tekemättä jättämisiä. En päässyt osoittamaan vastuuta, vaikutusvaltaani, menestystä, pätevyyttä enkä paremmuuttani haluamallani tavalla, jotenkin kumminkin. Sisareni ilmoitti tekstarilla, olisi pari jätesäkillistä businessvaatteita, laatukamaa, käyttekö hakemassa, ottaako tytöt vai vienkö kierrätykseen? Tällä alalla pukeudutaan trikoovaatteosiin ja villatakkeihin, haluan olla samanlainen. Pari johtajaa laittaa parempaa päälle, jos on jotain. Tuletteko? -Joo, eipä taideta tarvita niitä. Yksi parhaimmista valokuvista minusta on työpaikalta harmaassa liituraitahousupuvussa. Ilme on seesteinen, valoisa, luonnollinen, ei teennäisyyttä, jäykkyyttä, jännittyneisyyttä, kuten niin usein. Kuvassa istumme kollegani kanssa divaanissa. -Jotain kaunista, hyvyyden voimaa oli läsnä. Jakkupuvussa on hehkua, se loistaa aikansa, kunnes vilkkuu, värähtelee ja sammuu kokonaan. Jakkupuku taistelee elämän puolesta. Sen tarkoituksena on elämän jatkuminen niin että voisimme olla oikeasti elossa, niin kauan kun elämää on. Jakkupuvun tehtävä on auttaa meitä suostumaan sekä sisäisesti että ulkoisesti siihen mikä on tullut pakolliseksi. Tulossa on kaksi elämän koulimaa ladyä lavalla. Otaksun, että ensimmäisen jälkeen katson seuraavan ja seuraavan uudestaan ja uudestaan.
-Jakkupuku istuu aikaan ja aika on jatkuvaa.
