KokoTeatterin vierailijanäytös Mykästä on moneen. Valikoin esitettäväkseni kolme pointtia. Ajatukseni ovat rullanneet tiiviisti näyttämön rakenteissa, visuaalisuudessa, melodioissa, liikekielessä, ja sen metamorfoosissa.
Mykkä / Mute on esittelytekstin mukaan nykytanssiteatteriteos. Minun mielenmaisemassani kyseessä oli moderni esitys Joutsenlammesta. Koreografi & tanssija Nina Mamian työskentely oli joutsenen tavoin sulavaliikkeinen, ja konstailematon. Nina-joutsen eläytyi kunnioittavasti elämän lainalaisuuksiin, mahdolliseen ja mahdottomaan. Hän esitti syvästi reviiritaistelussa kolhiintunutta joutsenta, suki, nyki, venytteli, kääntyili, upottautui, hoiti ja vaali itseään, omia oikeuksiaan luonnon jäsenenä. - Mikäli ymmärtäisimme eläinten tunteita ja ajatuksia nykyistä paremmin, ne vallan hyvin voisivat olla tekstien ja ohjauksen takana olevan Kasperi Nordmanin sanojen mukaisia.
Näytöksen jälkeisessä taiteilijatapaamisessa havahduin, tai se paremminkin herätti ja vastuutti minua pysähtymään teoksen takana olevien autenttisten ihmisten inhimillisiin kokemuksiin, heidän elämäntilanteeseen ennen syytösten alkamista, pitkän oikeustaisteluprosessin kuluessa ja sen päätyttyä. Lopulta vuosia jatkunut stressi muuntui - kiitos taiteen, luovaksi toiminnaksi.
Keskusteluissamme minulle piirtyi näkyviin oikeustoimien ja juridisten käytäntöjen psykososiaaliset haittavaikutukset, niihin liittyvät merkittävät terveyttä uhkaavat tekijät. Syytösten virkakieli on meille tavallisille ihmisille kovaa, julmaa ja kohtuutontakin. Jäin myös miettimään, kuinka paljon on ihmisiä, jotka ovat oikeustaistelujen jälkeen jääneet hajalle, olivatpa sitten rikkoneet lakia tai oikeusvaltioperiaatteita, tai ei, kuten useissa tapauksissa on, ihminen jää syyttämättä, tai todetaan syyttömäksi. Tämä ihmisjoukko on taipuvainen jäämään häpeään ja kyynelien kahleisiin, vaikka pyrkivät unohtamaan. Koetut kohtalot, tunne- ja kehomuistiin painuneet tilanteet ja sanat painavat. - Kiitos KokoTeatteri, Kasper, Nina, Mykkätiimi, olette merkittävä promoottori yhteiskunnalliselle keskustelulle ja kehityksellemme, vaietulle äänelle taiteen keinoin. Ensimmäisen pointin tavoin tämän kolmannenkin pointin näkökulma on taiteellinen. Ihastelin miten kaunis voi olla avattu suu. Ei lainkaan kuten klassikkomme Edvard Munchin Huuto maalauksessa, suuren kauhun vallassa, minulle pelottavan näköinen ainakin vielä vuosia sitten.
Koreografi & tanssija Ninan kasvojen luusto on symmetrinen, kyky käyttää leukaluita on erityisen taitava, hänellä on kuin ammatikseen laulavien taitoja ja osaamista. Satuin istumaan katsomossa siten, että katselin hänen kitalakeen, väreilevään kitapurjeeseen ja kurkkuun suoraan. Samettisen pehmeä valaistus oli vaikutelmalle eduksi. Niinpä ajattelin, minulle ennen näkemätöntä ja kokematonta on, miten ihminen on parhaimmillaan suu apposen auki.
- Ottakaamme tällaisestakin taiteen mahdollisuudesta kaikki hyvä irti, suuta ei saa peittää!