FacingX, KokoTeatterissa ma 18.3.2024
FacingX on osa Balint Barabas Szigetin Teatterikorkeakoulun lopputyötä. FacingX tutkii teatterin, tanssin ja esityksen välistä tilaa. FacingX is an antimusical on temporality. "When you start to sing yourself in the deep dark forest." Esityskieli Suomi/Englanti. Esitykset KokoTeatterissa 18.-19.3.2024.
Mitä tapahtuu, kun mitään ei tapahdu?
Mitä sanoa, miten kuvailla tätä esitystä? Esitystä, joka ei minulle ollut tavanomainen, helposti lähestyttävä tai jota voisi verrata johonkin. No, yritän kuvailla sitä, mitä kaikkea mielessäni mahtoikaan liikkua.
Esityksen alussa meitä opastettiin siirtymään näyttämötilaan, jossa esiintyjät lämmittelivät. Valkokankaan kelautuessa siirryimme katsomoon istumaan. Paikalle saapui ”siivooja”, joka moppasi huolellisesti ja perusteellisesti näyttämön lattian.
Kolme katsomossa istunutta tanssijaa otti tuolinsa ja siirtyi lattialle, vaihdellen tuoliensa paikkoja, istuen ja nousten kukin vuorollaan. Näin jälkeenpäin mieleni kuvittaa ja liittää tämän tuloomme esitystilaan, kukin vähän ymmällään, tilaan asettuen ja paikkaansa hakien.
Esityksessä oli melko pitkiä aikoja, jolloin mitään ei tapahtunut, istuttiin hiljaa odottamassa, että joku alkaa, jotain tulee… Ne olivatkin yllättäen minulle esityksen mielenkiintoisin juttu: Mitä tapahtuu silloin, kun mitään ei tapahdu? Mitä kaikkea mielessäni liikkuu, ahdistunko, turhaudunko, alanko täyttää tätä tyhjää tilaa, koitanko kelata esitystä mielessäni eteenpäin? Vai asetunko kaikessa rauhassa nauttimaan hiljaisuudesta, olla vaan ”ajan kanssa”, tuntea kanssaihmisten energia, asettua jonkinlaiseen hiljaiseen meditatiiviseen yhteyteen (hetken tie on kevyt kulkea).
Filosofi Esa Saarinen puhuu usein Ajattelun ajattelusta. Kun ajattelen sitä, mitä ajattelin, kun mitään ei tapahtunut, niin… No, melko onnellisena voin todeta, ettei tällä kertaa sisäinen höpöttäjäni alkanut täyttää tilaa, luoda tarinaa tyhjästä, vaan esitys kutsui minut olemaan läsnä ”ei millekään”. Nalle Puh sanoisi sen muistaakseni näin: ”onneksi mitään ei tapahdu ennen kuin se tapahtuu”.
Kyllähän esityksessä paljon tapahtuikin, sooloina hienovarainen peilikuvajuttu yleisössä istuvan kanssa, kitaransoitto maassa liukuen ja vastaavasti varpaillaan taivaita tavoitellen ja ujo laulelu suihkupäälle ja siivoojakin saapui irrottelemaan ja täyttämään energiallaan tilaa. Kolmikon päättymätön yhteistanssi ja mielenkiintoinen liikesarja bossanovan tahdissa jatkui ja jatkui, tila täyttyikin nyt liiasta, sitä tulikin (tyhjän sijaan) kyllästymiseen asti liikaa. Siihen tarvittiinkin siivoojaa imuroimaan tilaa tyhjemmäksi. Vielä wienervalssi ja saattoi tapahtua jotain muutakin.
Tuo tyhjä tila ja tapahtumattomuus osui eniten kohdalleni, ehkäpä ajankohtaisenakin juttuna. Tästä juttelimme muitten agenttien kanssa esityksen jälkeen. Somemaailma tarjoaa jatkuvaa videota, vaikka mistä, ja jos ei videolla mitään tapahdu, sitä voi aina kelata tai siirtyä seuraavaan. Jos mitään ei tapahdu, niin mielenkiinto herpaantuu ja kiinnostus lakkaa.
On tietysti hienoa, että elämässä tapahtuu paljon asioita, mutta Elämään kuuluu myös taitekohtia, välitiloja ja tyhjiä kohtia, joihin kannattaa ja on syytä pysähtyä. Hyvän ystäväni sanoin: ”Ole kuin räkä virrassa, jousta ja veny tarvittaessa, älä takerru mihinkään, lillu rauhassa, kun tulee suvanto ja asetu taas virran vietäväksi”.