KokoAgentti Peter: Mikä minulle sopii, mikä tuntuu kulloinkin sopivalta?

SHOES on koreografi Wilma-Emilia Kuosan viides kantaesitys. Esitys ammentaa eri tanssilajeista, populäärikulttuurista ja kengistä, kengistä ja kengistä. Glitterpölyä silmissä, nahkabootseissa ja tolppakorkokengissä sukelletaan karamellisen maailman läpi tanssijuuden ytimeen. Esitykset KokoTeatterissa 14.-24.8.

Koko Teatterin Kokoagenttina pääsin tutustumaan syksyn kattaukseen Wilma-Emilia Kuosan tanssiesityksen Shoes myötä. Esitys avautui minulle katsojana vahvana kasvutarinana tilassa, jota erilaiset kenkäkasat kehystivät, kenkiä oli myös mieltävirittävästi ripoteltu katsomoonkin meille katsojillekin soviteltaviksi.

"Elämä ymmärretään taaksepäin, mutta se pitää elää eteenpäin", totesi aikanaan Søren Kirkegaard

Tässä olen MINÄ elämäni matkalla, en ehkä enää sellaisena kuin pitäisi, enkä ihan vielä sellaisena kuin haluaisin. Yhdessä elämäni Taitekohdassa, merkittävässä paikassa, jossa voin ja saan luopua jostain ja kurottautua kohti uutta itseäni, jotain minussa kehkeytynyttä, joka ei ole vielä saanut täyttymystään, mutta vaatii ja julistaa haluaan tulla yhä enemmän itsenään näkyväksi.

Kiitos Wilma, että ensi-illan hulinassa istahdit keskustelemaan kanssani esityksesi taustoista ja sisällöistä. Keskustelimme palavasta halustasi saada tanssia, kerroit koskettavasti 3 vuotiaasta Wilma-Emiliasta, josta tulee isona ”koleoklaavvi” ja matkastasi tanssin maailmassa 36 vuotiaaksi. Kerroit ahkeruudestasi ja tinkimättömästä halustasi harjoitella ja oppia, tehdä kaiken sen mitä sinulta vaaditaan ja odotetaan. Tämän esityksen myötä kerroit halustasi tanssia omilla ehdoillasi, murtaa tai polttaa sinulle ja tanssille asetettuja rajoja, sovittaa jalkoihisi ne tanssikengät, joissa tunnet olevasi kokonainen (Onko parempaa paikkaa tulla KOKOnaiseksi, kuin KokoTeatterin lavalla?).

Tätä kirjoittaessani mielessäni kuplii erilaisia ajatuksia sovittamisesta, tuo erilaisten kenkien sovittaminen on hieno metafoora oman elämän pohdiskeluun; mikä minulle sopii, mikä tuntuu kulloinkin sopivalta, mihin kaikkeen joudun itseäni sovittamaan, mikä puolestaan heti ensi kosketuksesta sopii kuin nakutettu. Minulle erityisen koskettavina kuvina välittyi toisen balettikengän riisumisen vaikeus ja pariinkin otteeseen näyttäytyneet ihan liian suuret kengät, joissa liikkuminen tuntui mahdottomalta.

Elämä on melkoinen ”sovitustehtävä”, itsensä - ja omien kenkien löytämisen haaste. On uhmattava ja murrettava ulkopuolelta asetettuja rajoja ja – näin ajattelen seniorina – myös omia sisäisiä rajoja ja rajoittavia uskomuksia itsestä ja elämästä sekä omasta tehtävästä.

Esitys päättyi tosi kauniiseen minuun syvästi vaikuttaneeseen kuvaan tanssijasta, joka salin läpikuultavan takasermin takana näyttäytyi meille katsojille tanssijan erilaisina varjokuvina. Siinä minulle nivoutui esityksen ydin ja kaari, halu murtaa rajoja, tarve löytää ja nähdä itsensä. Loppuun laskeutui esityksen kauniisti koostava ihana rauha; saan olla, voin olla, näin minun kuuluu olla, näin on hyvä.

Kiitos Wilma-Emilia, kiitos työryhmä! Erityiskiitos Pietarille kauniista ja koskettavasta loppukuvasta.

SHOES

Esitykset:

20.8. klo 19

21.8. klo 19

23.8. klo 19

24.8. klo 14

Lippukauppaan