KokoAgentti Peter: Oli tosi diippii shittii!!!

Ter Minator Sami Saikkonen, ennakko ti 16.4.

Mustaa valoa

Sami Saikkonen imaisi teoksellaan minut elämänsä matkalle. Mitä syvemmälle hän itseensä meni, sitä syvemmälle hän myös porautui minun ja katsojien maailmaan, aloimme hengittää samaa ilmaa. Eikä esitys jättänyt rauhaan kotimatkalla, eikä tätä kirjoittaessani ensi-illan aamuna.

Koitan kuvailla tässä esitykseen liittyviä tuntemuksia ja oivalluksia, itse esityksen yksityiskohtia yritän olla kertomatta, koska uskon, että jokainen katsoo ja kokee esityksen omasta elämästään ja maailmankuvastaan käsin. Tämä esitys ja tanssija istahti syliin asti, ei jäänyt etäiseksi ja eteeriseksi, niin kuin joskus tanssiesityksissä on minulle käynyt.

Niukka valo ja esityksen musiikki taikoivat minulle katsojana unenomaisen, välillä aika ahdistavankin taustan.

Mieleeni tässä nousee kiinalainen symboli jin-jang elämän kaksijakoisuudesta. Siinä päivä ja yö, elämä ja kuolema, kietoutuu toisiinsa valkoisena ja mustana. Symboli tuli minulle taannoin erityisen merkittäväksi ja tämä esitys vahvisti sen havainnon, että valkoisessa puolessa on musta piste ja puolestaan mustassa puolessa on valkoinen piste. Ei siis olekaan erillistä valkoista ja mustaa, vaan siellä on kanava tai reikä muistattaen minua aina siitä toisesta puolesta.

Esitykseen liittyen näin paljon mustaa piilossa olevaa, mutta näin myös sen valon, sen pienen valkoisen pisteen, mahdollisuuden nousta, löytää suunta, jättää jotain taakseen. Luoda nahkansa, alkaa alusta, nähdä mielensä katveisiin, mahdollisuuksiin, joihin ei aiemmin uskonut yltävänsä.

Elämän taitekohdissa ja välitiloissa kipuillen, tyhjän päällä tuskaillen. Silloin kun kukaan tai ei mikään kanna, täytyy uskaltaa pudota. Näitä oman elämäni murroksia ja välitiloja esitys varjoineen ja valonpilkahduksineen minulle tarjoili tummuudestaan huolimatta viiltävän kirkkaasti valottaen. Valo oli aina olemassa, vaikka sitä ei hetkittäin selkeästi nähnytkään.

Syvälle sukellettiin, onnekseni noustiin hetkeksi iloisesti pintaan hengittelemään.

Vielä kerran sukellettiin ja tuli sellainen hetki, joka vaikutti esityksen lopulta. Toivoin, että tämä vielä jatkuisi. Jatkuihan se ja huikeasti jatkuikin, saatiin vielä upea kaikkia kohottava huikea lopetus.

Kiitos Sami kaikenlaisista tunteista joita minussa herätit ja että jatkat esitystä sisälläni edelleen, nuorisoa lainaten: Oli tosi diippii shittii!!!. Kiitos myös esityksen jälkeisestä yhteisestä keskustelusta. Kaikkea hyvää ensi-iltaan, TOI TOI!

Kiitos myös Pietari puhuttelevasta valaistuksesta, ihan maagista! Kiitos Anna ja Kokon porukka.

Tämä on pakko nähdä vielä uudestaan täyden katsomon sisältä. Ter Minator esitykset 15.5. asti. Liput.