KokoAgentti Peter: ”Oot sitten poika ihmisiksi siellä”

Tyttö Maissipellossa, KokoTeatterin syksyn pääteos

Aloitanpa vaikka siitä, että tämä oli myös minulle syksyn pääteos, sen verran syvälle esitys päähäni porautui.

Minulla oli mahdollisuus nähdä tämä esitys kahteen otteeseen, ensin kenraalissa ja myöhemmin täyden katsomon kera. Kolmen upean taiteilijan loihtima mittava henkilögalleria huikeine vaihtoineen ja pulppuavine teksteineen imaisi mukaansa, se oli minulle teatteria huikeimmillaan. Fyysistä ja herkkää, intensiivistä, upean musiikin siivittämää kerrontaa tärkeästä teemasta.

Kenraalissa katselin koskettavaa esitystä Anna Jokisen ja hänen aikalaistensa nuorten naisten valitettavan yleisenä ja surullisena tarinana. Tarinana halusta ja haaveesta löytää parempi elämä, mahdollisuudesta toteuttaa unelma, joka unelma tosin saatettiin pyyhkäistä taivaan tuuliin pahimmillaan jo satamaan saavuttaessa tai työnantajan hyväksikäyttäessä.

Jollain ei-tietoisella tasolla esitys teki omaa työtänsä päässäni ja kun sitten toisen kerran istuin katsomossa, niin yllättäen katsoinkin isättömänä poikana oman äitini tarinaa 50-luvulta. Raumalla äitinsä luona asuessaan hän ihastui tanskalaiseen merimieheen ja kuinka ollakaan tuli raskaaksi. Mahan kasvaessa myös häpeä kasvoi ja hänen äitinsä patisti häntä lähtemään pois. Äitini matkusti Kööpenhaminaan, josta merimieskin löytyi. Tämä tunnusti isyytensä, tosin sillä ehdolla, ettei koskaan tarvinnut nähdä syntyvää lasta. Siellä synnyin ja olin vuoden vanha, kun palasimme kaksin Suomeen näkemättä koskaan isääni.

Tämä esitys tuli tosi lähelle, suorastaan ihon alle. Esityksen eri vaiheissa sain nähdä nyt jo edesmenneen äitini nuorena elämänhaluisena ja -iloisena punatukkaisena naisena tulevaisuuteen kurkottaen ja yhtäkkiä vieraassa maassa kielitaidottomana vastuussa syntyvän lapsen elämästä. No, tässä omassa tarinassa on ihan hyvä loppu, äitini kantoi vastuunsa, mutta omalta osaltaan kokemukseni valitettavasti todistaa, että Anna Jokisen ja näiden naisten tarina valitettavasti toistuu vielä yli vuosisadan.

Esityksen jälkeen yleisöllä oli mahdollisuus keskustella kirjan kirjoittaneen Jenni Stammeierin kanssa. Hän alusti lyhyesti kertoen tutkimuksistaan ja löydöistään liittyen tapahtumiin ennen Anna Jokisen katoamista ja saikin yleisöstä joitain arvokkaita vinkkejä heiltä, joiden sukulaisia Kanadaan on tuolloin lähtenyt. Se ettei tapahtuma koskaan täysin selvinnyt tuntui askarruttavan myös joitakin yleisössä. Minä näin esityksen Anna tarinan avulla valottavan sen ajan naisten samankaltaisia ja usein surullisia tarinoita ja kohtaloita, tarinoita, jotka valitettavasti jatkuvat eri tavoin eri maailmankolkissa vielä tänäänkin.

Lämmin kiitos koko upealle työryhmälle! Minulle esityksestä muovautui henkilökohtainen ja voimaannuttava kokemus, jossa sain nähdä ja kohdata jotain tärkeää äitini elämästä kiitollisena siitä, että hän kantoi vastuunsa ja kasvatti, saattaen minut omaan elämääni korostaen: ”Oot sitten poika ihmisiksi siellä”. Tyttö maissipellossa esitykset jatkuvat keväällä 2025 lisäesityskaudella 29.3.-7.5.2025..

Osta liput täältä