(Muistilistaa esityksen jälkeen: Taiteen lukusuhteet, sisältö, sanoma, kulttuuriperintö, yhteiskunnallinen viesti, muutosagentuuri, oikeustaistelu, ihmisarvon puolustus, kulttuurinen genre, ilmaisullisesti, taiteiden yhdistäminen, monistaminen)
Mistä tulemme ja mihin olemme menossa, on olemassaolomme perusvire ja jatkumokysymys? Ylioppilasaineissa siteerasin Jean-Paul Sartrea: Elämä on absurdia; V.A. Koskenniemeä: Yli tyhjyyden ja hämärän, me kudomme kangasta elämän; Eino Leinoa: Uupunut olen, ah, sydänjuurihin saakka, liikaako lienee pantukin paatinen taakka, tai olen niitä, joilla on tahto, ei voimaa, voittoni tyhjä, työn tulos tuntoni soima. - Kesällä filosofian opinnot saivat väistyä. Elämä, joka oli käsillä ja käsissä tuntui sekä hyvältä että oikealta, olin jo 19-vuotias!
Tässä hetkessä kysyn itseltäni, mitä vuosikymmenten kuluessa on tapahtunut, millaisina olen kokenut elämäni äänet? Tässä hetkessä tiedän, haluan oppia uutta itsestäni, kanssakulkijoista, ja yhteiskunnan lukutaitoa. - Tahdon nähdä ja kuulla mitä Jenni Janakalla on sanottavana elämästä, missä täällä mennään?
Tarjoiluehdotuksessa kuljetaan sisäisen eheyden tavoitepolkuja, läpikäydään elämänvaiheita, riippuvuussuhteita, ja omaksi itseksi tulemista: being & becoming. Esityksen työskentely kumpuaa perinnepohjasta ja tälle ajalle tunnusomaisista ilmiöistä, joita etsitään, joista eksytään ja kysytään miten rakennetaan ihmissuhteita ja elämää kestävälle pohjalle. - Vaikuttaa siltä, että tulemme aina takaisin sinne mistä olemme lähteneet!
Elämässä merkitykset ovat monikerroksisia. Riippuvuuksien verkosto on tiheä. Muutokset tapahtuvat kuin itsestään, huomaamatta, hitaasti, jopa salakavalasti. Tulemme vääjäämättä kohtaan jossa joudumme arvioimaan minne olen tullut, mihin olen suhteessa ja miten tästä eteenpäin. Työstämme oman sisäisyyden ja ulkoisuuden rajapintoja. - Kysymme itseltämme olisiko minulle mahdollista tarkentaa ja määritellä myös omat on ja off statukseni?
Tarjoiluehdotus on herkkävireinen, mutta myös hätkähdyttävä ja häkellyttävä monologi, joka vertautuu Minna Canthin legendaariseen huudahduksen: Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää! Rohkeus on esityksen pääkäsite. Tabuja ei ole. Rajat on tehty rikottaviksi. Laadullisesti ilmaisuvoimaista, rosoista, ronskia ja ruttuista Jenni Janakkaa - hauska tutustua, seuraan Sinua!