top of page

KokoAgentti Peter: Voinko kuunnella itseäni, kuka päätäni käyttää?


"Pitkin hampain valmistauduin tähän illan näytelmään, ikään kuin olisin hammaslääkäriin menossa. Aavistus siitä, että nyt porataan tavallista syvemmälle ja se saattaa sattua, vaikka lopputulos olisikin toivottu."

 

Valkoinen perkele, ennakko 20.2.2024

Sain Kokoagenttina nähdä ennakkona 21.2. ensi-iltaan tulevan näytelmän.

 

Aluksi tunnustus: Matkalla teatteriin ajattelin, että tuskin menisin tätä katsomaan, koska tarinan manipulointi tuntui edustavan minulle vääränlaista, jotenkin rakkaudetonta vallankäyttöä, vehkeilyä ja pahaa tahtoa.

 

Katsomassa istuessani tajusin, ettei tätä tarinaa voikaan katsoa ulkopuolisena, vaan se kutsuu tai jopa pakottaakin mukaansa, osallisena tutustumaan omiin piilossa oleviin tarpeisiin näyttelijöiden tarjoamien peilien heijasteista.


Joku vailla olemisen tunne, syli-ikävä, isän kaipuu, riittämättömyys, hylätyksi tulemisen pelko; joku täyttymistä vaativa vajaus tuli näyttelijöiden tulkitsemana itselleni näkyväksi, eikä pelkästään heissä vaan ”valitettavasti” myös itsessäni.

 

Mihin kaikkeen olen elämässäni oikeuttanut itseni? Millä kaikella täytän omaa tyhjyyttäni ja keskeneräisyyttäni?


Onko toimieni hyvä tarkoitus itselleni, tuottanutkin vahinkoa tai pahaa tahtomattani läheisilleni ja ystäville?

 

Tässä opiskelijoiden hyvä tarkoitus tutkia tieteen keinoin pahaa, imaisikin heidät pimeään, tutkijoista tuli tutkimansa pahan uhreja.

 

Väliajan jälkeen innostunut ryhmä joutuikin kyseenalaistamaan tutkimuksena. Katse kääntyi omaan vallankäyttöön ja haluun peruuttaa tai lopettaa.


Katsojana jäin miettimään sitä kohtaa, jolloin olisi voinut lopettaa, näytelmän sanoin: se lähti väärille raiteille. Omalla kohdallani tunnistan tällaisen vääriin juttuihin ajautumisen,

jota ikään kuin itsensä ulkopuolelta joutuu voimattomana katsomaan.


Keskustelu näytelmän jälkeen ohjaajan ja muiden KokoAgenttien kanssa oli yhteisen ihmettelyn avulla omaa ymmärrystä ja maailmankuvaa avaavaa.


Keskustelussa käytiin myös läpi sitä, miten digiaika tuotiin esille, myötätunnon puute, kasvoton solvaaminen jne.. Pohdittiin myös näytelmän alussa oleva vihjausta siitä, miten lopussa saattaa käydä.

 

Kotona pohdiskelin vielä ryhmään kuulumisen tarvetta ja ehtoja. Saanko, kaivatessani yhteyttä muihin ja kuuluakseni ryhmään, toteutua omana itsenäni? Voinko kuunnella itseäni, kuka päätäni käyttää.

 

Lopun tunnustus: Näytelmän jälkeen ajattelenkin toisin: tällaista teatteria itse asiassa kaipaan. Sitä, että se jokin jää värisemään, ei jätä rauhaan.


Pelkäämäni näyttämölle tuotu pimeä sisälsi myös omaa osin piilossa olevaa pimeää, mutta kun se taitavasti valaistiin, se sai kasvot, tuli näkyväksi ja tietoiseksi.


Valossa on myös mahdollisuus nähdä oma varjonsa ja tutustua siihen. Vahva suositus, varsinkin jos elämäänsä haluaa lisää hyviä kysymyksiä ja ajateltavaa varmojen vastausten sijaan.


Valkoinen perkele

Esitykset 21.2.-2.4.2024



 

 

18 kommenttia


Eileen Dai
Eileen Dai
kuusi päivää sitten

Tämä oli todella pysäyttävä ja rehellinen teksti esityksestä. Peter kuvailee hienosti sitä, miten teatteri voi parhaimmillaan toimia peilinä omille piilotetuille tunteillemme. Olen itse kerännyt teatteriarvosteluja ja omia muistiinpanojani digitaaliseen arkistoon, ja tähän työhön olen löytänyt loistavan apuvälineen: MarkdownCoonverter. Sen avulla saan pidettyä muistiinpanot selkeässä muodossa ja synkronoitua ne eri alustojen välillä. Kiitos Peterille suosituksesta, tämä näytelmä täytyy ehdottomasti nähdä! Valkoinen perkele kuulostaa juuri sellaiselta teokselta, joka ei jätä rauhaan vielä kotimatkallakaan. Peterin pohdinnat ryhmään kuulumisesta ja digiajan myötätunnon puutteesta olivat erittäin ajankohtaisia. Valmistelen parhaillaan esitystä nykyteatterin ilmiöistä ja kirjoitin luonnokseni Markdown-muodossa. Käytin Markdown To Word -työkalua muuntaakseni tekstini ammattimaiseksi Word-asiakirjaksi tulostusta varten. Se säästi valtavasti aikaa! Hienoa, että KokoTeatteri nostaa tällaisia vaikeitakin teemoja esiin.

Muokattu
Tykkää

susanwang298
29.12.2025

BASEBALL 9 thank you

Tykkää


Leo Lumis
Leo Lumis
17.9.2025

Woah, this play sounds intense! "A void that demands to be filled"...that hits HARD. Makes you really think about your own motivations, right? I wonder if the actors used any techniques to embody those hidden needs. Speaking of visualizing yourself, it's almost like needing a body visualizer to see all those internal struggles playing out! I'm totally intrigued!

Tykkää

C Jordi
C Jordi
29.7.2025

Aivan huikean rehellinen ja syvältä koskettava teksti. Juuri tällaista teatteria tarvitaan – sellaista, joka jää elämään katsojassa ja haastaa katsomaan myös itseään peilistä.I found a good ai logo maker online. In a dimly lit rock venue pulsing with hardcore energy, an elite gaming team gathers at their favorite underground sound club. More than just champions in the arena, they’ve built a bold identity around a custom logo, designed with sleek geometric angles that demand attention. Their branding blends the raw edge of streaming culture with the chaos and rhythm of heavy music. Nearby, a unique wedding ceremony is unfolding—two souls united not just in love, but in their shared passion for gaming, art, and sound.This is such an insightful take on colorblindness! It’s fascinating to learn how color vision deficiency…

Tykkää
bottom of page