KokoAgentti Peter: Tällaista Pelastajan kaltaista esitystä olen kaivannut, esitystä, jossa pureudutaan miehen ja miehen mielen syviin maisemiin ja vesiin.

Pelastaja, ennakko 5.8.2025

Pienen ennakkoyleisön myötä sain mahdollisuuden kurkistaa Pelastajan yksinäiseen maailmaan.

Katsomoon istuessani oli mielessäni taustatarina Esa Anttilasta. Minulle tuo tausta aiheutti jonkinlaisen päänvaivan esityksen Pelastajan, Pertin tarinaa seuratessani.

Ennakkotiedoissa kerrottiin esityksen olevan humoristinen ja koskettava kuvaus yksinäisyyden vaikutuksista ihmismieleen. Koskettavuuden allekirjoitan täysin, huumorin osalta jouduin vähän ymmälleni. Pertin itselleen rakentama todellisuus oli ajoittain absurdin huvittava, varsin kun hän sitä silmät palavasti meille tarjoili, mutta ei sille oikein halunnut, uskaltanut tai kehdannut nauraa.

Jonkinlainen myötätuntoinen samaistuminen tähän yksinäiseen, pilkattuun, riittämättömyyden tunteisiin verhotun ihmisen tarinaan esti minulla naurun, edes hyväntahtoisen sellaisen. Varsinkin kun hän kertoi myös sellaisista kokemuksistaan, joissa häntä oli erityisesti varjeltu ja suojeltu. Ehkä mielessäni askarteli kysymys: Jos nauran tälle itseään avaavalle tyypille huvittuneena, niin asetunko hänen yläpuolelleen ja näin tulen lisänneeksi hänen yksinäisyyttään?

Extrovertti Pertti seurapiirihaina, kaikkien kaverina, joo-miehenä, meni minulta lyhyenä väläyksenä ehkä vähän ohi, siinä olisin halunnut viipyä pidempään, koska samaistuin siihen mukavaan miellyttävään kaikkien kaveriin. Siinä olisi ollut minulle – isommin tehtynä ja värikynää käyttäen - se vapauttavan naurun paikka.

Tässä tarinassa meille esittäytyi maailmaa universaalien taustavoimiensa tuella pelastava, valtavan energialatauksensa ainoastaan hyvään suuntaava Pelastaja. Tässä maailmantilanteessa esitys asettuu yksinäisen, näkymättömän pelastajan kautta jonkin suuremman hädän äärelle. Siihen itselleni isoon kysymykseen: Mikä on se hyvä, joka nyt aiotaan saavuttaa tekemällä pahaa ja tappamalla?

Oli antoisaa asettua esityksen päätyttyä keskustelemaan pienen ennakkoyleisön tuntoja esiintyjän Esan ja ohjaajan Jukan johdattelemana. Tuli ajatuksia yksinäisyydestä, yhteenkuuluvuuden tarpeesta, hulluudesta, mielenterveydestä, lapsuudessa saaduista eväistä, paranormaaleista ilmiöistä.

KokoAgenttina olen saanut istua katsomassa monia huikeita, koskettavia, pitkään mieltä kiehtoneita ja vaivanneitakin esityksiä ja rooleja. Tällaista Pelastajan kaltaista esitystä olen kaivannut, esitystä, jossa pureudutaan miehen ja miehen mielen syviin maisemiin ja vesiin.

Miehen, joka ei ylety siihen mitä hänen pitäisi olla. Miehen, jolla ei ole uskallusta tai mahdollisuutta haluta sitä mitä hän parhaimmillaan voisi olla. Ilman ulkoisia normeja ja odotuksia. Kari Hotakainen totesi jossain haastattelussa miehellä olevan kolme tehtävää: Panna, tappaa ja maksaa laskut. Onneksi on muitakin lukuisia tapoja olla mies ja ihminen; rohkeutta pelätä, vahvuutta olla heikko.

Tämä esitys, siitä tässä kirjoittaessani, antoi tosi tärkeän ja ison lahjan: Mikä on se tarina, jota kerron itselleni itsestäni? Mihin se tarina minua kuljettaa, avaako vai sulkeeko se ovia?

Lämmin kiitos tästä lääkärin ja näyttelijän tarjoamasta kivusta ja lääkityksestä.

Esa Anttila: Pelastaja -monologi KokoTeatterissa 6.8.-15.9. Liput esitykseen kokoteatteri.fi/lippukauppa.