top of page
  • Sini Salo

KokoTeatterin taiteilijat: Helena Kallio

Helena Kallion Janoavaiset kertoo kahdesta vuonna 1871 syntyneestä henkisestä etsijästä ja vaikuttajasta, Helmi Krohnista ja Helena Konttisesta. He syntyivät hyvin erilaisiin oloihin vuosisadanvaihteen murrosaikaan ja itsenäistyvään Suomeen. Köyhästä kodista jo lapsena palvelustytöksi lähetetystä Helena Konttisesta tuli uukuniemeläisen herätysliikkeen vaikuttavin horrossaarnaaja. Varhaisen suomalaisen sivistyneistön piiriin syntynyt kirjailija ja kosmopoliitti Helmi Krohn perusti Suomen Spiritualistisen Seuran. Heitä yhdistää kamppailu monoteistispatriarkaalisen naiskuvan odotusten, rajoitteiden ja velvoitteiden kahleissa - etsien valoa, totuutta ja omaa ääntään. Helena Kallio on punomassa jälleen KokoTeatterin syksyyn teosta, jossa pääsemme kurkistamaan oman aikansa naisten sielulliseen vallankumoukseen.


Helena Kallio on käsikirjoittaja ja ohjaaja, näyttelijä, kirjailija ja näyttelijälähtöisen feministisen teatterintutkimuksen uranuurtaja. Kallion näytelmät lähtevät liikkeelle historiallisista henkilöistä, mutta pyrkivät hahmottamaan ajallisia jatkumoita. Teemat peilautuvat jopa ällistyttävästi nykypäivään. Kallion viimeisimmät KokoTeatterin esitykset pääsivät yllättämään työryhmänsäkin ajankohtaisuudellaan. Tanssivaa Agitaattoria esitettiin kuohuvan #metoo -kampanjan keskellä vuonna 2018. Aktivistinäytelmä 3:n harjoitus- ja esityskaudella Amerikan poliisiväkivaltaa ja rasismia vastaan väkevänä nouseva Black Lives Matter -liike rantautui entistä näkyvämmin Suomeen.

Kalliolla on kyky tulkita, siteerata, yhdistellä ja viitata. “Työtapani ajallisten jatkumoiden etsijänä sisältää aina omaakin vapautumisen kamppailuani. Pyrin peilisuhteessa näytelmieni päähenkilöihin löytämään yhteyksiä omaan aikaani, tekijyyteen ja naiskysymykseen”, Helena toteaa. Kirjoitusprosessi on polveileva, ja monessa käänteessä joutuu pohtimaan, onko aineistoa ja sisältöä jo liikaakin. Pitääkö jättää joku hahmo vielä povitaskuun odottamaan? “Kaimani Konttinen on odottanut kirjahyllyssäni jo erinäisiä vuosia. Siellä niitä hahmoja on poimittavaksi. Vai ovatko he kuitenkin poimineet minut?”, naurahtaa Kallio lempeästi ja kertoo eläneensä lapsesta lähtien niin uskonnollisen ja mytologisen kirjallisuuden kuin kansanrunoudenkin ympäröimänä. Uskonnolliset ilmiöt ja mystiset kokemukset ovatkin näyttäytyneet Kalliolle moninaisina. ”Minua kun ei ole uskonnollisilla eikä muillakaan ideologioilla pakkosyötetty, muttei ole tätä henkistä janoani vieroksuttukaan, niin olen voinut suht vapaasti tätä omaa polkuani ja viisaita oppaitani etsiä”, Kallio sanoo.

Kallion tutkijavanhemmat, folkloristi Aili Nenola ja fennougristi Jussi Kallio ovat pitäneet huolta, että lapsuudenkodissa on riittänyt luettavaa. ”Heidän kirjastoistaan olen nytkin poiminut Helmi Krohnin ja hänen lähipiirinsä tuotantoa. Helmin isä Julius Krohn, veli Kaarle Krohn ja puoliso E.N. Setälähän ovat vanhempieni tutkimusalojen suomalaisia kehittäjiä. Helmin tuotantoon olen tutustunut ensin äitini kirjahyllyn kautta, missä Krohnin sisarusten, myös Aino Kallaksen tuotanto, kirjeet ja päiväkirjat ovat olleet hyvällä paikalla - ja edelleen Suomen Spiritualistisen Seuran piirissä. Isäni jäämistöstä löysin vastikään vielä lukemattomia artikkeleita Janoavaisten hahmoista. Yhteys jatkuu - isäni seuraa ja kannustaa yhä tuonpuoleisesta epäröimättä työtäni, kuten aina ennenkin. Hän ei taida kuitenkaan päästä henkimaailmastakaan käsin sanelemaan teoksiini sisältöä - toisin kuin automaattikirjoitustakin harjoittaneen Helmin isän kerrotaan tehneen”, Kallio nauraa.


”Helena Konttinen puolestaan on näitä käsiini osujia, joista ensi kertaa kuullessani tai lukiessani saan väkevän säväyksen, että tähän henkilöön haluaisin tutustua. Sitten muistankin jo liikkuneeni hänen kotiseuduillaan. Tässä taas huomaamme yksilönarratiivista poiketen, miten monet lähteet, voimat, energiat ja henkiset yhteydet vaikuttavat jonkin teoksen syntyyn.”

“Kirjoittamisessa ja taiteellisessa työssä on myös kyse näkymättömän ja näkyvän yhteydestä. Ollaan tekemisissä asioiden kanssa, jotka eivät ole vielä näkyvissä tai joita jopa pyritään alistamalla vaientamaan, mutta pyrkivät silti esiin.”

”Äitini inkeriläisten itkuvirsien tutkimus liittyy myös lapsuuteni äänimaisemaan… nauhaltakin väkevästi vaikuttaneissa äänissä kaikuu nyt minulle tämän- ja tuonpuoleisen jatkumoiden ja henkiyhteyksien vaalimisen tärkeys osana ihmisen ja ihmisyhteisön ajallista elämää. Enkä tätä suomensukuisten kulttuurista ja uskonnollista taustaamme vasten näe spiritualistisessa toiminnassa ja mediaalisissa yhteyksissä mitään kummallista”, Kallio pohtii. ”Mutta nyt jos puhutaan tästä kristillisestä traditiosta, josta Konttisen herätysliike ja Helminkin spiritualismi pitkälti kumpuaa - sen kulttuurisen valtavirran aalloissa ja sukupuolittuneessa hierarkiassa hekin joutuvat tietään etsimään. Perusluterilaisten aatosten ja toisaalta suomalaisen raamattuvyön ahdasmielisyyden…, Kallio toteaa. ”Misogynian ahdistaessa olen tällä omalla polullani etsinyt ja etsinyt väylääni lapsuuteni mystisistä kokemuksista kohti henkistä kehitystä, yhteyttä ja rakkautta.”

“Janoavaisuus tarkoittaakin minulle elävän yhteyden janoamista. Yksinäisyydestä yhteyteen - sekä tämän- että tuonpuoleisen kanssa.”

Helmi vierasti dogmaattista kirkkouskovaisuutta ja perehtyi henkisellä polullaan aikakautensa Christian Science -liikkeen henkiparantamisen ideoihin, teosofisiin virtauksiin ja alkoi suomentaa spiritualistista kirjallisuutta. Spiritualistisen liikkeen historiahan kietoutuu myös varhaiseen naisliikkeeseen ja naiset toimivat spiritualismin piirissä merkittävinä henkisinä opettajina ja johtajina. Helena Konttinen - kuten 1700-1800-luvuilla lisääntyneet herätysliikkeet muutoinkin - janosi elävää sanaa ja sydämen uskoa ja etsi omista lähtökohdistaan tietään profetoinnin ja saarnaamisen kutsumukseensa. Se oli ristiriidassa köyhissä oloissa elävälle ”vaimoihmiselle” asetettujen odotusten ja rajoitusten kanssa. Myös perheen elatuksen ja hoivan vaatima päivittäinen työmäärä sekä huoli irtautua lapsista saarnamatkoille sitoi ja pidätti Helenaa ja asettui toisinaan riipivään ristiriitaan suhteessa henkisten