Koskettava, järisyttävästi resonoiva esitys, joka kannustaa hyväksymäään varjonsa ja elämään täydesti

Mamia Company: Punainen, ensi-ilta 11.4.2026 KokoTeatterissa

Kuvaaja: Sini Salo

Aiemmin näkemieni Mamia Companyn Surussa ja Kirkui -esitysten pohjalta osasin odottaa mieleenpainuvaa esitystä. Punainen väri viritti ajatuksia vahvoja ja voimakkaita tunteita käsittelevään esitykseen. Mieli tarjoili erilaisia punaisia kuvia: liikennevalo, paloauto, kiukku, veri, punainen vaate, punaisten lyhtyjen alue… Ja vyöryihän sieltä esille täysilaidallinen erilaisia sisäisiä, usein piilossa olevia tai tukahdettuja tunteita.

Hetkissä -yhteisötanssiryhmä persoonallisine hahmoineen oli merkityksellisessä vuorovaikutuksessa keskiössä tanssivaan Aino Stranbergiin ajoittain hyvin koskettavalla tavalla. Joissakin voimakkaissa kohtauksissa taustan liikehdintä vähän häiritsi, vähemmän olisi minulle ollut enemmän, vaikkapa pysähtyneet suu auki tuijottavat katseet?

Alun riuhtova rimpuilu näyttäytyi minulle mielenkiintoisella tavalla. Tarpeena riuhtoa itsensä irti tavalla jossa enemmän ruokkii kuin vaimentaa tunnetilaansa. Tosin sitten kun ei enää ja jaksa ja on pakko luovuttaa, niin tunne purkaa itsensä. Hajoaminen ja rikki meneminen oli myös tosi koskettavasti kehollistettu ja tuli vahvasti minulle perille asti.

Omiin varjoihin tutustumisen löytöretkellä olen minäkin tätä matkaani vaeltanut. Aika pitkään oikoteillä kosketukseen itseeni kadottaen ja pimeässä kulkien. Pimeässä kulkiessahan ei tarvitse tutustua omaan varjoonsa, voi uskotella, ettei sellaista ole.

Jung (johon esityksen tekijä viittaa) toteaa: Ettei varjo ole koko piilotajuinen persoonallisuus. Kun yksilö yrittää nähdä varjonsa, hän tulee tietoiseksi (ja usein tuntee häpeää) niistä ominaisuuksista ja yllykkeistä, jotka hän kieltää itsessään, mutta joita hän selvästi näkee ulkokohtaisesti toisissa ihmisissä. Varjo ei koostu pelkästään tekemättä jättämisistä. Yhtä usein se ilmenee impulsiivisena tai tahattomana tekona. Toiminta ennen ajattelua ja tuottaa vahinkoa. Varjo on myös alttiimpi kollektiivisille tartunnoille kuin tietoinen persoonallisuus.

Oman varjoni tutkimisen myötä olen löytänyt itsestäni kahlitsevaa häpeää. Toisinaan ei ”kehtaa” oikein mitään, on ikään kuin itsensä sisällä kyykyssä, tila jonka olen kyykkyhäpeäksi nimennyt, koska se on niin fyysinen tunne. Parhaimmillaan häpeä toimii sosiaalisena liimana, yhteisinä käyttäytymissääntöinä, tietona miten saa ja kannattaa olla ihmisten ilmoilla erilaisissa sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa. 

Koskettava, järisyttävästi resonoiva esitys, joka kannustaa hyväksymäään varjonsa ja elämään täydesti. Lämmin puna poskilla nautin näkemästäni ja kuulemastani, musiikki johdatti hienosti sykkien ja herkkä laulu loi osaltaan tunnelmaa. Esityksen loppukuva oli koskettava tanssiryhmän jättäessä jäähyväiset. Lämmin kiitos koko työryhmälle, erityiskiitos Ainolle, jonka vahva ja upea liikekieli osui ja läpäisi hyvällä tavalla. 

Loppukevennys: Esityksen sensuelli flirttaileva hahmo seireenin kutsun tavoin lumosi minut, toivoin että joku sitoisi minut Odysseuksen tavoin tuoliin kiinni.

Liput kokoteatteri.fi. 11.4.* / 18.4. / 28.4.

Kaikki esitykset klo 19 paitsi * tähdellä merkityt klo 14