Syvän ja voimakkaan tanssin vietävänä

WEKC: Double Bill - JUJU & S H O E S, ensi-ilta 14.3.2026

Kokoagenttina minulle tarjoutui huikea tilaisuus olla seuraamassa Wilma-Emilia Kuosa Companyn Double Bill - JUJU & S H O E S, näiden kahden teoksen viimeistelyä ja valmistumista KokoTeatterin näyttämölle ensi-iltaan 14.-24.4.2026.

Kuvailen ohessa kokemuksiani ja ajatuksiani kolmen päivän ajalta harjoituksista. Sitä ennen haluan kiteyttää lyhyesti sen, miksi mielestäni kannattaa mennä nauttimaan tästä kahden esityksen illasta. Ajattelen, että kummatkin esitykset tarjoavat osaltaan mahdollisuuden tarkastella vapautuneesti oman elämän taitekohtia, elämää rakentavia tai rajoittavia sisäisiä uskomuksia ja ulkoisia rakenteita. Tietysti upeaa tanssia, taitavia koreografisia kuvia, taianomainen valaistus ja musiikki ruokkivat. Kaikki tämä tuli katsomoon yhteiseksi kokemukseksi.

Martti Suosalo totesi sirkustelttansa äärellä Maria Veitolan Yökylässä-ohjelmassa, että katsomoon asettuva yleisö liittyy esityksen äärellä yhteiseen uneen. Uskon, että nämä esitykset tarjoavat vielä avoimemman tavan asettua osaksi yhteistä unta. Ehkä jopa niin, ettei unen monia yksityiskohtia ehkä muista, mutta ”herättyään” tunnelman ja eheyttävän vaikutuksen aistii syvänä ja voimakkaana.

Tosi huikeaa, vaikkakin välillä aika uuvuttavaa, oli seurata kolmena päivän esityksen hiomista. Välillä hinkkaamistakin esityskuntoon, tietäen että taustalla oli jo pitkä työrupeama esityksen hahmottelua ja harjoituksia. Esitystila oli jo alustavasti rakennettu pitkäperjantaina. Lankalauantaina istahdin katsomoon seuraamaan tilan haltuunottoa, asemien hahmottamista, valojen asettelua ja testausta… Kohtausten miettimistä, vaihtoja, tarkennuksia, ilmaisua. Pääsiäissunnuntaina sain seurata jo läpimenoja, joihin asut ja meikit toivat hyvällä tavalla väläyksen tulevasta esityksestä.

Jonkin aikaa sain seurata myös Wilma-Emilian JUJU-sooloesityksen läpimenoa. Sen koreografina toimii merkittävän uran jazztanssin tekijänä luonut Tarja Rinne, joka on opettanut ja mentoroinut Wilma-Emiliaa jo yli 20 vuotta. Esityksen läpimenoa seuratessa minulle piirtyi ajatus kahleista irrottautumisen tai irti päästämisen myötä sisäisen voiman ja intohimon valtaan antautuminen. Sitä kautta kurottautuminen kohti uutta mahdollisuutta ja uskallukseen unelmoida isosti. Sain lyhyen tilaisuuden vaihtaa ajatuksia Tarja Rinteen kanssa, minulle ehkä hänen keskeisin ajatuksensa liittyi tanssijan sisäiseen voimaan, kykyyn saada tarina näkyväksi ennemmin sisäisenä voimana kuin ulkoisina liikkeinä.

Pääsiäismaanantaina menin – omasta mielestäni- katsomaan liki valmiin kolmen tanssijan S H O E S -esityksen läpimenoa, mutta päädyinkin eri kohtausten hiomisen äärelle; keskinäistä vuorovaikutusta, ilmaisun tarkentumista, kohtausten kirkastamista, valojen säätöä, kokeiluja, joitain lisäyksiä ja muutoksia, joku osa jätettiin pois…

Aikaa kului ja ajattelin kolmena päivänä nähneeni kaiken oleellisen ja mietin jo kotiinlähtöä, mutta jäin sittenkin odottamaan illan läpimenoa. Kyllä kannatti, sieltä se hiottu timantti löytää loistoaan. Tanssijat ottivat teoksen haltuunsa, heidän energiansa vapautui ja suuntautui siihen, mikä tahtoi tapahtua. Pari vuotta sitten näkemäni Wilma-Emilian S H O E S- sooloesitys oli jalostunut kolmen tanssijan monimuotoiseksi löytöretkeksi erilaisten kenkien äärelle, eikä millään kakkumuotilla monistaen, vaan upeasti kunnioittaen jokaisen persoonallista tapaa ilmaista itseään ja kulkea ”omissa kengissään”.

Ralf Gothoni miettii kirjassaan Luova hetki (WSOY 1998) mm. kahta käsitettä: luova tila ja kontrolli. ”Luovuus on voima, jonka suunta on sisältä ulos. Kontrolli on luotua maailmaa koossapitävä voima, joka informoi ja antaa vaikutteita ulkoa sisälle. Näiden kahden ”tapahtumisen” parissa viettää muusikko koko elämänsä; etsien, oppien, unohtaen ja uudelleen löytäen”. Gothonin ajatukset oppimisesta, luovuudesta ja pedagogiikasta nousivat mieleeni KokoTeatterin katsomossa teosten viimeistelyä seuratessani. Harjoituksissa teos rakentuu teknisesti tanssijoille osa kerrallaan palapelin tavoin, mutta palat asettuvat aluksi kuvapuoli alaspäin. Näyttämöllä palapelin palaset kääntyvät oikeinpäin ja kuva kirkastuu ja saavuttaa lopullisen yhdessä löydetyn muotonsa.

Kahden esityksen illan harjoituksissa minulle avautui myös hieno kaari Tarja Rinteen oppilaasta, tanssija-pedagogi-koreografi Wilma-Emiliasta. Ensimmäisessä esityksessä hän tanssii soolona Rinteen koreografian ja toisessa S H O E S esityksessä toimii koreografina kolmelle tanssijalle, siirtäen näin kaikkea oppimaansa eteenpäin.

PS. Esityksiä on tarjolla vain kolme, joten kalenteri käteen ja lippuja ostamaan!

Liput kokoteatteri.fi. 14.4. / 18.4.* / 24.4.

Kaikki esitykset klo 19, paitsi tähdellä merkitty * klo 14